Finnskogsriket

- Lyhyt kulttuurikatsaus -
Finnskogsriket on uusi, yhdistävä käsite suomalaismetsäalueiden markkinoimiseksi. Se kattaa Gästriklandin, Hälsinglandin ja Taalainmaan rajaseudut. Meren sekä Gävlen satamakaupungin läheisyys johti alueen asuttamiseen jo 1500-luvun viimeisistä vuosista
alkaen. Asuttaminen alkoi Gästriklandista. Finnskogsriket muodostui tärkeäksi väyläksi uusiin suomalaismetsiin läntisellä Taalainmaalla sekä myös Värmlannissa ja Norjassa. Lounais-Hälsinglandin suomalaismetsäalueesta, joka käsittää Alftan, Bollnäsin ja Hanebon suomalaismetsät, käytetään yleisesti nimeä Finnskogen, kun taas Taalainmaan Finnskogsriketin alueella ja muuallakin Taalainmaalla sijaitsevia suomalaismetsiä kutsutaan nimellä Finnmark. Nimi Rättviks Finnmark on Rättvikin pitäjässä käytössä siitä alueesta, josta alunperin oli käytetty nimeä Bingsjö Finnmark, kun taas Svartnäsissa oli päinvastainen kehitys, Svärdsjö Finnmarkin nimi muuttui nyt käytössä olevaksi Svartnäs Finnmarkiksi. Raja Svartnäs-Bollnäs on ainoa pitäjänraja, joka jakaa yhtenäiset suomalaismetsät erinimisiin alueisiin. Myös Gästriklandissa sijaitsevassa Ockelbon pitäjässä käytetään nimeä Finnmark.

Konkreettisimmat metsäsuomalaiskulttuurin jäljet ovat sisältä nokiset rakennukset savutupa (pirtti), riihi ja (savu)sauna. Etelä-Norrlannissa alkoivat savupirtit jäädä pois käytöstä 1700-luvun puolivälistä alkaen, mutta kaksi uudisrakennusta on nähtävissä ja käytettävissäkin Finnskogsriketin alueella: Skålsjögårdenissa ja Kungsbergetissä. Jäljellä olevia riihiä voidaan pitää Finnskogsriketin kulttuuriaarteina. Bingsjön kylässä olevista kahdesta vanhasta riihestä Klockargårdenin luona sijaitseva voi jopa olla koko Skandinavian vanhin alkuperäisellä paikallaan oleva metsäsuomalaisrakennus. Myös Gruvbergetillä, Bollnäsin suomalaismetsässä on metsäsuomalaisille tyypillinen riihi. Gästriklandissa / Kaakkois-Hälsinglandissa on parikymmentä riihtä, joissa on erillinen uunitila. Ne ovat nk. gästrikeriihiä. Riihien levin-neisyyden keskeisimmät paikat ovat Ovansjön ja Järbon alueet, kotiseutumuseoiden riihet mukaan luettuina. Metsäsuomalaisten savusau-na oli luonnollisesti tarkoitettu kylpemiseen, mutta tämän tyyppisiä saunoja on alueella vain 3 rekonstruoitua, joista Skålsjögårdenissa sijaitseva on suosituin.
 

Ruotsalaisestakin saunatyypistä, kuivasaunasta, on vain yksi aito jäljellä Häsbossa, Alftan suomalaismetsässä. Bollnäsin/Hanebon suomalaismetsissä on myös 4 vesimyllyä jäljellä sekä yksi vesivoimasaha. Alftan pitäjän vanhin rakennus, tulimaja, on suomalaismetsässä, Nybon karja-majalla.Yksi erityinen suomalaismetsien esine on nk. suomalaisaura eli hankoaura, aatra. Sellaisia on säilynyt kaikkien kolmen maakunnan alueilla, esim. Skräddrabon, Sjösvedenin ja Gävlen museoissa. Suomalaisista käsitöistä on myös esimerkkinä tuohesta punotut esineet. Kolme suomalaiskylää Alftan suomalaismetsissä on luokiteltu valtakunnallisesti suojatuiksi niitty- ja kulttuuriympäristönsä ansiosta: Skålsjön, Mållångstuga ja Gullberg. Missään muussa Ruotsin kunnassa ei ole kolmea valtakunnallisesti suojattua suomalaistilaa. Skålsjön kylässä on vielä yksi maatila, jota viljellään päätoimisesti. Sitä-paitsi koko Bingsjön kylä on valtakunnallinen suoja-alue. Suomalaista alkuperää voidaan myös päätellä n. 500 suomalaiskylän nimestä Finn-skogsriketin alueella sekä myös paikannimistä, joissa sana finn esiintyy, Grannäsin kylässä Alftan suomalaismetsässä todistaa Björnskalleholmen (Karhunkallosaari) kaskisuomalaisten metsästykseen liittyvästä taikuudesta.


Maths Östberg. Alfta 2001