- Lyhyt kulttuurikatsaus -

Finnskogsriket on yhdistävä käsite Keski-Ruotsissa Gästriklandin – Hälsinglandin ja Taalainmaan maakuntien luonnonalueille. Nimensä alue on saanut idästä, lähinnä Suomesta tulleiden kaskeavien metsäsuomalaisten muutettua alueelle n. 400 vuotta sitten.
Alue houkuttelee lähinnä luonnontilassa olevan mahtavan luontonsa vuoksi sekä kolmen merkittävän vanhan kulttuurikäsitteensä vuoksi: 1. Rauta – rautateollisuus, 2. Karjamajat 3. Kaskenpoltto – kaskisuomalaiset.
 

Rautaruukit

1700-luvulla vastasi Ruotsi 40 % koko maailman raudantarpeesta! Rautateollisuus on lähtöisin esihistoriallisesta tekniikasta maakuoppauuneista eli harkkohyteistä, joissa käytettiin järvi- ja suomalmia. 1600 – 1700-luvulla masuunit ja vuoriteollisuus tulivat käyttöön malmin
tuotannossa. Puuhiilen tarve oli suuri. Siitä muistuttavat isot metsät sekä vesivoima, jota saatiin alueen kaikista joista ja koskista. Täällä on jäljellä useita kulttuuripaikkoja tuolta ajalta. Käy tutustumassa niihin!
 

Karjamajat

Alueellamme on ollut karjamajoja muinaisista ajoista alkaen, ehkä 1300-luvulta. Kesäisin maanviljelijät siirsivät eläimensä jokilaaksoista karjamajoilleen suuriin metsiin; ”fä” tarkoittaa laidunkarjaa ja ”bodar” asuntoja! Nuoret naiset asuivat metsissä kesäisin ja hoitivat
karjamajoja. He paimensivat sekä lypsivät karjan, tekivät voita, juustoa ja muita tuotteita, joita kuljetettiin kotitiloille laaksokyliin. Heidän elämäänsä kuvattiin myyttienomaisena, romantisoituna, ja tuo kuva on jossakin määrin vielä jäljellä. Oppaamme voivat kertoa
sekä näyttää paikkoja ryhmille!
 

Kaskiviljely

Kaskenviljelijöitä tuli tänne n. 400 vuotta sitten. He toivat mukanaan toisenlaisen kulttuurin, toisenlaiset viljely-, asumis- ja elämäntavat. He tulivat lähinnä Suomesta, mutta heidän juurensa ovat kauempana idässä. He puhuivat suomalais-ugrilaista kieltä, jonka
alkuperä on nykyisen Venäjän alueella Uralvuorten vierellä. Aina 1900-luvulle saakka täällä oli heidän jälkeläisiään, jotka puhuivat suomea! He viljelivät kaatamalla ensin suuren kuusimetsäalan, jonka antoivat kuivua parin vuoden ajan ja polttivat sen
sitten valtavalla roihulla. Sen jälkeen he kylvivät kaksivuotista kaskiruista tuhkaan. Sadot olivat suuria, joten he vaurastuivat. 1700-luvulla kaskiviljely kiellettiin, heidän hyvinvointinsa katosi ja he joutuivat vaikeuksiin. He asuivat savutuvissa, kuivasivat viljansa riihissä ja kylpivät savusaunoissa. Noissa kolmessa rakennustyypissä ei ole savupiippua! Yli kolmensadan vuoden ajan täällä puhuttiin suomea, oli suomalaisia tapoja ja tottumuksia, jotka erosivat suuresti ruotsalaisten oloista. Vielä nytkin on paljon ruotsalaisia, joilla on suomalaisia geenejä noilta ajoilta. Nykyään tutkitaan paljon kaskieli metsäsuomalaisten elämää ja oloja, mm. arkeologisten kaivausten avulla alueellamme. Kirjoissa ja tieteellisissä väitöskirjoissa kerrotaan heidän epätavallisen rikkaasta historiastaan. Oppaat kertovat ja näyttävät asuinpaikkoja kiinnostuneille ryhmille.